Kun mikään ei riitä
Varoitus, sisältää avautumista mielenterveyden ongelmista, joten jos toisen ihmisen ahdistus tai jo korniksikin käsitteeksi muodostunut keittiöpsykologia aiheuttavat sinulle sietämätöntä ahdistusta etkä kestä niistä lukea, tai et toivo otsaryppyjesi vahvistuvan entisestään, ole hyvä ja scrollaa itsesi toisaalle. Kärsin viime sunnuntaina poikkeuksellisen ärhäkästä ahdistuksesta. Joku voisi väittää minun poteneen krapulaa. Ehkä se sitten olikin sitä. Siinä tapauksessa paha olo vaan ilmeni henkisesti. Minua muistettiin sunnuntaina lukuisilla syntymäpäiväonnitteluilla ystävien, kavereiden ja tuttavien toimesta. Pikkusiskoni oli leiponut kakun ja äiti valmistanut lapsuuden lempiruokaani katkarapusalaattia. Olin viettänyt edellisen illan ja yön hyvässä seurassa, tavaten uusia ihmisiä. Mansikkapellollakin oli tullut samaisena päivänä käytyä. Sunnuntaina napsahti tilille pieni synttärimuistiainen isältä - minkä muistelu huvittaa itseasiassa nytkin, kun kuulin että itse onnittelut olivat what